Vähiten on eniten

Hei ihana!

Olet ehkä ensimmäisiä kertoja kuvieni parissa tai parhaassa tapauksessa olet seurannut kuviani vuosien ajan ja huomannut kehityskaaren ja myös muutokset tyylissä – vaikka siellä alla se kultainen lanka onkin kulkenut. Tämä teksti on joka tapauksessa sinulle, kuuluit kumpaan tahansa ryhmään.

Rakastan yksinkertaisuutta ja kuvani ovat sitä kaikista syvimmässä muodossaan. En käytä koreja, en pieniä asuja. En juurikaan edes pantoja tai myssyjä. Kuvaan valkoisella taustalla, annan vauvan päättää mitä tehdään ja otan kulloisestakin vauvasta kaiken irti hänen ehdoillaan. Kuvien sielu on kontakti vanhempien kanssa sekä rauha, rakkaus ja fiilis minkä vauva perheeseen mukanaan tuo.

Näin ei kuitenkaan ole ollut aina.

Kun tutustuin vauvakuvauksen maailmaan suurimmat inspiraationi olivat jenkeissä. Olen myös kouluttautunut heidän opeissaan erittäin viimeisteltyyn, rekvisiittakylläiseen newbornkuvaukseen. Tuntien kuvaussessiot, “froggyt” ja “potato sackit” hallussa.  Tykkään todella paljon näistä kuvista edelleen; niistä joita olen aiemmin asiakkailleni ottanut sekä niitä joita bongaan somevirrasta, mutta se tyyli ei vain ole enää minun tyylini. Koen, että tyylini on ollut enemmän tai vähemmän yksinkertainen aina, joten muutos ei välttämättä ole sinun silmääsi merkittävä, mutta minua itseäni ja Helia Photographyä tämä oivallus on tuonut lähimmäksi sitä ydintä mitä haluan työlläni välittää ja asiakkailleni tarjota.

Olen käyttänyt tuhottoman paljon aikaa ja rahaa mätsäävien taljojen ja kapaloiden metsästämiseen. Pantoihin, koreihin ja pieniin vaatteisiin. Olen kuvitellut, että monipuolinen kuvarulla asiakkailleni vaatii kaikkea mahdollista erilaista rekvisiittaa tai että työni jälki olisi muka ammattimaisempaa jos se pitää sisällään tarpeeksi “vaikeita” poseerauksia ja  vauva olisi söpöimmillään kun hän köllöttelee nukkuvana korissa. Tämä on syönyt omaa workflowtani ja rajoittanut jossain määrin myös taiteellisuuttani – jostain ulkopuolelta luetellut säännöt siitä mitä newbornkuvauksen muka pitää olla.

Olen siirtynyt hieman jännityksellä, mutta ennen kaikkea suurella ihastuksella takaisin luonnonvaloon (ainakin nyt kesällä) uuden studioni myötä sekä pienesti kysyen kertonut asiakkailleni, että työskentelen nykyisin ainoastaan beanbagilla & käyttäen heitä mahdollisimman monipuolisesti taustana vauvalle. Ja jokainen on ollut tästä erittäin innoissaan. Sillä syy miksi tätä teen ja miksi te haluatte tulla kuviin ei ole se, että te haluatte nähdä valitsemani myssyn seinällänne vielä vuosikymmenienkin päästä vaan ihanan, tuoreen pienen vauvanne juuri sellaisena kuin hän on – TÄYDELLISENÄ omana itsenään. Te haluatte nähdä kuvista läpi sen rakkauden, mitä olette tunteneet vauvaa kohtaan jo heti hänen synnyttyään. Sitä ei luo paraskaan kori.

Olen luottanut aina voimakkaasti omaan visiooni ja intuitiooni senkin uhalla, ettei se juuri tällä hetkellä ole valtavirran suosiossa.  Koen, että taiteen tekemisessä tärkeintä on noudattaa omaa sisäistä kutsumusta muiden miellyttämisen sijaan ja tehdä tasan sitä, mikä on se oma juttu. Onnekseni voin todeta, että olen löytänyt juuri sinut siellä, joka nautit kuvistani ja fiilistelet tyyliäni kuvata, kertoa ja tarjota tunteita. Tätä kaikkea on Helia Photography – vauvaa, aitoja tunteita ja ikuisia kuvia.

x Helianna

HELIA VISUALS

Photography is a way of feeling, of touching, of loving. What you have caught on film is captured forever… It remembers little things, long after you have forgotten everything.